Fuengirolassa alkoi tosiaan viime torstaina Fip 2016, eli Feria International Los Pueblos, eli vapaasti suomennettuna kansainväliset päivät, jotka kestivät tämän viikon maanantaihin. Kyseessä oli siis iso tori, jonka varrella oli yli 30 taloa, joista jokainen oli sisustettu aina tietyn maan kulttuurin mukaan. Alueella oli myös ns. messuteltta ja huvipuisto maailmanpyörineen ja karuselleineen. Maiden seasta löysimme Suomi-talon, jossa soitettiin hectorin juodaan viinaa -kappaletta. Perus suomalainen meininki siellä siis. USAlla oli härkätaistelusimulaattori ja Australian talossa soi AC/DC. Ihmisiä oli joka lähtöön eri maista ja kulttuureista, ja tapahtuma oli kyllä mahtava.
Yllä olevassa kuvassa näkyy meidän vakkariruokapaikaksi muodostuneen pienen ravintolan annoksista kuva. Täällä ihmiset syövät tapaksia, jotka käyvät ihan helposti ruuasta, sillä ovat todella täyttäviä. Kyseisestä paikasta saa ihan perus kotiruokaa, keittoa, pastaa, kanaa, ja jokaisen annoksen hinta on 1,20e. Tähän lisäksi tulee yleensä ostettua juomista, ja kokistölkin hinta on 1,10e. Ruoan kanssa kuuluu myös syödä patonkia, joka tulee kaupanpäälle. Mahan saa täyteen siis 2,30e täällä ja ruoka on todella hyvää.
Kaiken hintataso on muutenkin paljon alhaisempi kuin Suomessa. Ruokakaupasta täytyy kuitenkin kantaa myös juomavesi, joka maksaa 0,76e/8L. Kilon jauhelihaa saa neljällä eurolla ja mansikat maksavat 1,79e/L, mutteivat ole yhtä makeita kuin Suomessa.
Merivesi on yhtä lämmintä kuin Suomessa kesällä, mikä on sinänsä hassua, sillä paikallisista en ole nähnyt yhtään uimassa veden kylmyyden vuoksi. Ollaan käyty uimassa monena päivänä ja merenpohja on ihanaa sileää hiekkaa. Viime päivinä on tuullut kovaa, joten aallot ovat olleet isot. Eilen ja tänään rantaan tuli aaltojen mukana medusoita, joista yksi poltti Juliaa molempiin takareisiin. Ihan tiedottomina mitä tehdä, menimme rantabaariin selittämään ja sieltä mies käski minun hieroa polttokohtaan ilmeisesti etikkaa. Haimme myös apteekista polttokohdille tarkoitetun rasvan, joka helpotti hieman kipua. Eipä meistä kukaan osannut niitä ennen tätä pelätä.
Muutoin on mennyt todella hyvin, kelit ovat ihanat ja miten sitä osaakaan enää palata Suomeen ? Täällä on niin mukavaa, että tekisi mieli olla vielä pari kuukautta lisää, kun ollaan tutustuttu moniin uusiin ihaniin ihmisiin ja alettu vasta tottua täällä asumiseen, mutta työssäoppiminen on jo puolessa välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti