11/13/2016

First week, Mansfield

Saavuimme viime viikon sunnuntaina Manchesteriin, josta meillä lähti minibussi kohti Mansfieldiä, Nottinghamshireen. Asumme Portland Collegella asuntolassa, joka tarkoitettu pääasiassa täällä opiskeleville ja kuntoutuville. Portland College on terveydenhoitopiirin "yksikkö", jossa kuntoutetaan pääasiassa autistisia nuoria ja aikuisia. Täällä meitä asuu me neljä Suomesta ja kaksi poikaa Saksasta. Asuntola on ihan viihtyisä, vaikkakin iltaisin käytävät ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta. 
Ruoka täällä on suoranaista roskaa, ja edes cittarin kaltaisista isoista marketeista ei aina löydy tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Kaikkialla tarjotaan aina ranskalaisia tai muuta uppopaistettua ja rasvassa oikein haudutettua ruokaa. Kuvien annokset ovat koulun ruokalasta ostettuja, niillä kullakin oli hintaa 3,50 puntaa, eli noin neljä euroa. Koulun ruokalasta löytyy myös välipala-automaatteja, joissa on sipsejä ja suklaapatukoita, muttei mitään terveellistä. Myöskään ruokalasta ei voi ostaa mitään terveellistä. Kylmäkaapit ovat täynnä limsoja ja energiajuomia, vettä saa ostettua yhdellä punnalla ruokalasta, ja käytävillä on muutama vesiautomaatti.
Kävimme eilen illalla testaamassa Nottinghamin, viereisen kaupungin, yöelämän, joka osoittautui huikeaksi. Kävimme eräällä klubilla, johon sisäänpääsy oli 6 puntaa, ja sisällä oli neljä eri genrepuolta, joista suurin oli kaksikerroksinen, lähes liikuntahallin kokoinen, aivan valtava. Normaalin oluen sain 4,5punnalla ja halvimman shotin 3,5punnalla. Ilta oli hauska lukuunottamatta 20 minuutin bussimatkaa kyseiseen kaupunkiin ja takaisin.
Päivittelen Englannin kuulumisia enemmän ammatillisen blogini puolelle; http://unhair-emmi.blogspot.co.uk/

9/14/2016

Damn autumn

 photo 9E6DD2D7-969B-4164-8E8C-A2E9887F4756_zpsbjrsqzzd.jpg
Kesän viimeisestä riparistakin on jo kuukausi aikaa. Se oli sellainen, kuin odotin; vauhdikas, virtaa täynnä ja viimeisenä iltana itkuntäyteisenä ihana. Konfirmaation jälkeen haikeus tuntui kotona istuessa, ja seuraavana päivänä mulla starttasi taas arki Jyväskylässä koulun parissa. Käytiin tyttöjen kanssa viihteellä muutamaan otteeseen Jyväskylän yöelämässä. Julian kanssa kuunneltiin myös Gettomasaa livenä lounaispuistossa. Saatiin myös tietää, että marraskuussa olisi lähtö Enlantiin.. Siitä lisää myöhemmin.
 photo 92AE0A00-D1E9-40BE-B6FE-DFB865CDC242_zps1omtyklb.jpg
Löysin elämääni rakkauden, ihmisen joka kohtelee mua oikeasti kauniisti. Autettiin hänen kanssaan Erikan muutto uuteen kotiin eräänä viikonloppuna ja urakan päälle lasilliset skumppaa. Alkusyksystä laiteltiin taas mun tukkaa vähän asiallisempaan kuntoon, ja ensiviikolla musta olisi tarkoitus tehdä sitten vaaleampi vielä vähän lisää.
 photo DA57C074-D1B6-4D80-93BB-6B6DDF8495B8_zpsupbqsqwa.jpg
Koululiikunnasta lintsasin twerkkaus ja tankotanssitunnit, mutta ai että, melominen on kyllä se mun juttu. Siitä tykkään. Käytiin siis melomassa eräs perjantai-aamu ja sieltä lähdettiin Liisan kanssa käymään mun äidillä Lappeenrannassa. Oli kiva viettää vähän tyttöjen viikonloppua. Meillä oli myös syksyn eka trendinäytös KC:ltä, jossa oli jos minkäkinlaista tukkaa.

Tää syksykin vaan tuli ja meni, nyt aamuisin on alkaneet tiet olla huurussa ja ilmassa niin paljon sumua, ettei läpi näe. Yöt on satunnaisesti jo kai pakkasella, kun aamulla on vielä yhdeksän aikaan yksi aste lämmintä. Päivällä lämpenee kuitenkin yli viidentoista. Tuntuu hurjalta, että kesä meni, mihin se oikein meni.

8/02/2016

Kesän toiset kaksitoista kuvaa

Siis voi että, tämä kesä on aina yhtä paikasta a paikkaan b juoksemista, tai vastakohtana vain kotona todella laiskana makoilua eikä minkään tekemistä. Alkukesä tuntui olevan tätä jälkimmäisenä mainittua ja loppukesä ensimmäisenä mieleen tullutta. Mun kesääni on mahtunut paljon kaikkea; kaksi riparia, ero pitkäaikaisesta suhteestani, ajokortti, festarit, onnellisuutta, itsevarmuutta ja intoa odottaa tulevaisuutta. Ripareilla tutustuin ihaniin ihmisin, joista jäi varmoja ystäviä, erostani sain itsevarmuutta ja voimaa uskoa itseeni ja siihen mitä haluan elämältä. Ajokortti toi vapauksia liikkua itsenäisesti ja festarit olivat mun elämäni ikimuistoisimmat (koska Antti Tuisku) monestakin syystä. 
Enää olisi pari viikkoa koulujen alkuun ja mun odotukset on aika kovat. Tästä (luku)vuodesta tulee paras mitä voin saada, sillä tämä on ammattikoulussa se viimeinen ja sen sisälle mahtuu vielä paljon. Tarkoituksena olisi yritystoiminnan kautta kerätä lisää rahaa, ja lähteä keväällä sekä Tahkolle, että ulkomaille opintomatkalle. Haaveilen myös toisesta ulkomaantyössäoppimisesta, jonka joutuisin ikävä kyllä itse maksamaan. Kyllä mä olen jo lomaillut ihan tarpeeksi ilman mun tyttöjäni, niin on jo aika palata kouluun.

7/07/2016

Kesän kymmenys

 1. Aloitettiin äidin kanssa vähän käymään läpi meidän tuvalla olevia vinttejä ja talleja. Mahdollisesti vuoden aikana meille tuleekin jännittävä muutto. 2. Ostin uuden puhelimen, ja sain uudet kuulokkeet, sekä lainailen paljon siskon yli-ihanaa farkkutakkia. 3. Kävin Virossa parin päivän reissulla ensimmäistä kertaa elämässäni. 4. Aloitin autokoulun ja ensi viikolla pitäisi olla jo inssi, hui että !
5. Vietettiin juhannusta parhaassa seurassa ensin katsoen kokkoa Myllysaaressa ja sen jälkeen Ellan kanssa käytiin katsastamassa Lappeenrannan yöelämä. 6. Olin viime viikon Lauritsalan seurakunnan järjestämällä rippileirillä, ja pakko sanoa, että oli ihan mahtava viikko !
7. Lisää riparikuvia, upeat auringonlaskut, turhautumiset hyttystenpuremien takia, minun paistamat upeat letut, ja viimeisen illan rakkaudentäyteinen iltahartaus ja tuohukset.
8. Kotiin palattuani siivosin laatikoita, ja löysin lapsuuskuvani, joka on aiemmin ollut isän lompakossa. 9. Kiharsin hiukseni toista kertaa koko vuonna. 10. Vietettiin Essin synttäreitä kakkukahvien merkeissä, ja perjantaina pitäisi jatkaa.

6/03/2016

Espanja yhteenveto

Yleistä ajatusta viljeltiin paljon ennen tänne tuloa; siellä on vaan tajuton määrä suomalaisia turisteja, et sä sinne halua mennä. Siellä on paljon varkaita, pidä kaikki tavarat lähellä ja varo kaikkia miehiä, niistä ei ikinä voi tietää. Tänne tullessa uskoin kaikkien pelotteluihin ja vaalin kaikkea kuin viimeistä päivää. Vähän aikaa asuttuani tajusin, että ei täällä loppujen lopuksi täällä ei ole niin hirvittävästi suomalaisia, ja jos niitä näkee, niin on ihan mukava tavata. Täällä on Suomi-keskittymä Pacosissa, jossa asuu lähinnä vain suomalaisia. Varkaista olen kuullut täälläkin puhuttavan, mutta ei niitäkään hirveästi kait ole, ainakaan kenenkään tutun kohdalle täällä sattunut. Pelottavia miehiä kuin naisiakin on, mutta ne ovat lähinnä hämäräkujilla, ja ei me siellä olla liikuttu. Eräänä iltana tuli joku yltäpäältä veressä oleva mies hotellimme edustalle huutamaan, muttei tämän suurempia. Loppujen lopuksi todella rauhallinen paikka, jossa kaikki toimii ajallaan.
Asuminen Espanjassa on reilusti halvempaa kuin Suomessa. Keskimääräinen kahden huoneen asunnon hinta on Fuengirolan keskustassa 600e/kk. Kaikki asunnot on kalustettu, ja lähes kaikkiin kuuluu hintaan sähkö ja vesi, astianpesukoneet ja televisiot. Asunnoissa on usein ilmastoinnit ja monissa pihoissa uima-altaat. Asunnoissa kuitenkin toimii vain osa asioista. Meidän asunnon olohuoneen tai parvekkeen lamput eivät toimi, meidän pistorasiat irtoavat seinistä, vessan voi vetää kahdesta vivusta ja niistä toinen on kokonaan irti ja vessa jää valuttamaan vettä, ja meidän makuuhuoneen vaatekaapin ovet ja laatikot on asennettu niin, ettei laatikoita saa kunnolla auki. Pääosin kaikki tarpeellinen kuitenkin toimii. Tv-maksuja ei ole, mutta suomikanavat saa näkyviin 130 eurolla vuodessa ja ne tulevat hyvälaatuisina. Mielestäni ihanteellinen paikka asua, sillä täällä voi myös opiskella monessa suomalaisessa koulussa.
Sää ja luonto ovat kauniita täällä. Aurinko paistaa noin 320 päivää vuodessa ja noin 40 päivää sataa. Keskimääräinen lämpötila on yli 20 astetta ja siitä suuremmistakin lämpötiloista saa nauttia jatkuvasti. Meidän täällä ollessa alin lämpötila taisi olla 16 astetta yhtenä päivänä, kun täällä satoi 5 päivää putkeen. Korkeimmillaan lämpötila on ollut nyt tämän viikon aikana yli 30 asteessa. Luonto täällä koostuu lähinnä palmuista ja muista kuivaan maahan soveltuvista nahkealehtisistä kasveista. Puissa ja pensaissa on paljon lehtiä ja kauniita värikkäitä kukkia ja kaikki kadut on päällystetty laatoituksella tai asfaltilla. Täällä ei oikeastaan ole rannan lisäksi mitään aukeaa, jota ei olisi päällystetty. Rantaviivaa Fuengirolassa on koko kaupungin mitalta, ja hiekka on vaaleaa ja polttavan kuumaa. Rantaviivalla on paljon kauppoja ja ruokapaikkoja sekä rantabaareja joista voi ostella kaikkea pientä. Merivesi on yhtä lämmintä, jossei jopa lämpimämpää kuin kesällä Suomessa ja syvyys vaihtelee rantakohdasta. Toinen kohta on lähes äkkisyvää jo heti rannasta, ja toisesta kohtaa saat kahlata sata metriä rannasta, että on edes napaan asti vettä. 
Hintataso on täällä todella alhainen kaikessa. Kaupassa ruoan hinta on noin 26% Suomen hinnoista  ja sen kyllä huomaa heti. Ruokakaupasta täytyy kuitenkin kantaa myös juomavesi, joka maksaa 0,76e/8L. Kilon jauhelihaa saa neljällä eurolla ja mansikat maksavat 1,79e/L, mutteivat ole yhtä makeita kuin Suomessa. Maito maksaa noin euron litra, ja se on ns. kestomaitoa, joka säilytetään lämpimässä. Oli pieni hämmennys ensimmäistä kertaa kaupasta maitoa ostaessa, että miten näin kuumassa maassa maito on lämpimässä. Täällä voi huoletta käydä joka päivä ulkona syömässä, sillä ruoka on niin halpaa. Saat vatsan täyteen 5eurolla ja tapaspaikoissa vielä halvemmalla. Vesi maksaa kaikissa ruokapaikoissa yleensä euron, - yhtä paljon kuin olut.
Liikenne vaikuttaa hieman holtittomalta, varsinkin kun sellaiseen ei ole tottunut. Täällä on paljon yksisuuntaisia katuja ja liikenne valot vilkuttavat välillä monen minuutin ajan oranssia, joka luultavasti tarkoittaa sitä, että saa mennä jos uskaltaa. Skootterit ja pyörät eivät oikeastaan väistä ketään, mutta autoilijat pysähtyvät 50km keskivauhdista salamannopeasti jos kävelijä astuu tielle. Juna kulkee läpi Fuengirolan ja sillä pääsee Malagaan kolmella eurolla noin puolessa tunnissa. Fuengirolan sisäiset bussit maksavat 1,15euroa ja niistä usealla pääsee isoon ostoskeskukseen Miramariin.
Kulttuuri on todellakin vastakohta verrattuna suomalaisiin. Alkuun tuntui ihan hassulta kun kaupassa tervehditään niin iloisesti ja kassaneiti pakkaa ostoksesi puolestasi. Hissiin astuessa sinua tervehditään iloisesti ja hissistä poistuessa toivotetaan kellonajasta riippuen joko hyvää päivää tai hyvää yötä. Poskisuudelmat ovat kova sana, sillä aina uuden ihmisen tavatessa on kohteliasta tehdä niin. Sitä hiukan kammoksuttiin alussa, että mitä helvettiä tapahtuu, kun ventovieras tulee niin lähelle huulet töröllään. Kadulla vastaan tulevat ihmiset hymyilevät ja autojaan ajavat miehet pysähtyvät kohdalle ja huutelevat ikkunoista kohteliaisuuksia. Kuvitella jos joku Suomessa tekisi niin. Täällä jopa yhdeksänvuotiaat pojat huutelevat señorita.
Ystäviä ollaan saatu täältä jonkin verran. Ekoina iltoina istuttiin eräässä kahvilassa, jossa oli maailman ihanin tarjoilija, joka siitä lähtien halusia aina tarjoilla meille kun siellä käytiin. Nuori mies joka ei puhunut sanaakaan englantia oli aina ensimmäisenä meidän luona ja suukotti kaikkia poskille monet kerrat. Tutustuttiin muutamaan suomalaiseen poikaan ja tyttöön meidän ikäluokasta ja vietettiin näiden kanssa aikaa vaihtojakson alussa. Nyt niistä jokainen on tainnut lähteä takaisin Suomeen. Törmäsin täällä myös Lappeenrannasta kahteen tyttöön, joka oli todella hämmentävää. Aika puolessa välissä tätä reissua tutustuttiin kahteen hollantilaiseen poikaa, joista tuli meille todella hyviä ystäviä. Ollaan vietetty niiden kanssa todella paljon aikaa täällä ja suunniteltiin jo, että joku kesä me tullaan Hollantiin.
Kielitaito on kehittynyt täällä huomattavasti, kiitos hollanninpoikien joiden kanssa puhutaan jatkuvasti englantia. Ollaan me puolin ja toisin opittu myös toistemme kieliä, pojat puhuu vähän suomea ja me vähän hollantia. Kaupassa käydessä on myös tullut opittua vähän espanjaa. Ravintoloissa ja kaikkialla muualla tulee käytettyä lähinnä englantia ja joissain paikoissa palvellaan myös suomeksi. Ennen tätä matkaa en olisi koskaan kuvitellut pystyväni puhumaan näin rohkeasti englantia ääneen kenellekkään. Täällä ihmiset ovat kehuneet paljon puhetaitojani ja se tuntuu hassulta, sillä ei sitä suomalaisena osaa kuvitella että joku oikeasti kehuisi jotain joka tulee rallienglannin maasta.
Kokemus jonka tästä sain, oli mahtava. En ikinä olisi uskonut että 6vk vaihtojakso tuntuisi loppujen lopuksi todella lyhyeltä ajalta. Olisin jäänyt mielelläni toiseksi kuudeksi viikoksi ja nauttinut tästä paikasta yli kaiken. Täällä sain kokea niin paljon enemmän kuin Suomessa ikinä pystyisin kokemaan ja suosittelen tänne lähtöä kaikille. Olisi varmasti ollut vielä mielenkiintoisempaa, jos olisin ollut paikallisessa liikkeessä, mutta kyllä suomalaisessakin liikkeessä ihmeteltävää riitti.