Throwback

Joskus on hyvä muistella ja miettiä mennyttä, ja siihen blogi on mielestäni hyvä apu. Lueskelin viime talvena kirjoittamaani postausta tulevaisuuden suunnitelmista ja aloin pohtimaan mitkä niistä ovat ennallaan.

Olin päättänyt päästä Jyväskylän Ammattiopistoon ja niin pääsinkin, minusta valmistuu kolmen vuoden päästä parturi-kampaaja ja haluan yhä opiskella kosmetologiaa. Tuolloin en vielä ollut päättänyt lukisinko lukion vaaditun oppimäärän ammattikoulun yhteydessä, mutta niin kuitenkin päätin. Kolmen vuoden päästä minulla siis pitäisi olla myös ylioppilastutkinto.

Talvella 2014 olin huolissani, saisinko uudessa koulussa kavereita, pohdin alan sosiaalisuuteen pohjautumista ja sen vuoksi odotin sosiaalisia ihmisiä. Oli ihana huomata tulevansa toimeen lähes kaikkien uusin luokkakavereiden kanssa, ja että näistä syntyi hyviä ystävyyssuhteita jo heti alkuun. Sain paljon hyviä kavereita, joiden kanssa ei malta odottaa loppuvuosien viettämistä.

En kuitenkaan ole unohtanut Lappeenrantaan jääneitä kavereita, eivätkä ne minua. On kiva kun ilmoittaa tulevansa viikonlopuksi kotiin, on siellä joku vastassa että nähtäisiinkö ja tekisitkö hiuksilleni sitä sun tätä. Ja tottakai mielelläni teen.

Suurin osa ystävyyssuhteistani ei kuitenkaan ole kestänyt viime talvesta. Menetin paljon rakkaita ihmisiä ympäriltäni silmänräpäyksessä, ja se tottakai surettaa ja mietityttää. Miettinyt oon paljon, että pitäisikö soittaa ja kysyä, että jos nähtäisiin, mutta pelkään sitä miten moni asia on toisin, entä jos ei tunneta enää toisiamme ollenkaan? Yritän kuitenkin olla onnellinen siitä mitä minulla on.

Harmittelin viime helmikuussa sitä, kuinka Veekan kanssa on ollut vaikeaa. Onneksi me ollaan saatu asiat hyvälle mallille, ja maanantaina vietettiin kaksi ja puolivuotis päivää. On mahtavaa kun on tehny jotain, johon kukaan ei uskonu sun pystyvän. Muistan kun mulle jankattiin ettei tää kestäis vuottakaan mutta tässä sitä ollaan, olen ylpeä meistä. Eilen illalla sain puhelun että oltaisiin lähdössä Turkkiin syyslomalla Veekan kanssa, sitä odotellessa siis !

On hauska lukea kun viime vuonna olen tuntunut odottavan 18-vuotis syntymäpäivää niin innolla, ja juuri eilen totesin kaverille, etten näe siinä mitään odottamista. Se tulee kun tulee, en odota siltä päivältä oikeastaan mitään. Talvesta on muuttunut se, että sain vaihdettua sukunimeni jo viime syksynä, joka oli iso muutos elämässäni. Sain vihdoin oman identiteettini, jota olin hakenut jo pidemmän aikaa.